En ole katsellut Selviytyjiä tai muitakaan julkkisohjelmia. Nyt kuitenkin huomasin erittäin ajattelemattoman kommentin, jossa taas rankasti arvioidaan naisia painon tai sen vähäisyyden perusteella. Sylmishäiriö ja hoikkuus eivät kulje kösi kädessä. Laulaja Pakonen esittää normaalina ja terveenä, että ikä tuo kilot. Tämä ei pidä paikkaansa. Olen koko aikuisikäni ollut noin 50 kg, vaikka kolme lasta synnyttänyt ja syön monipuolisesti, en ole laihdutellut. Tämä julkkiksen asenne kuvastaa sitä hoikkiin kohdistuvaa piilovihaa, jota itsekin olen kokenut. Naisvaltaisella alalla jatkuvasti. Silti hoikkana 57 vuotiaana teen usein raskaimmat työt, kun nuoremmat ovat niin selkävaivaisia ym.
Milloin loppuu hoikkuuden ja syömishäiriöiden yhteen niputtaminen ja sirojen vaino???

Ikä ei tuo kiloja, jos ei anna. Lasten synnytykset eivät tuo kiloja, jos ei anna. Lihominen on täysin oma vika, kertoo vain laiskuudesta. Olen ollut koko ikäni (keski-ikäinen) samassa painossa kuin olin 18-vuotaana. En ole syömishäiriöinen, syön 6 kertaa päivässä kaikkea. En edes liiku kuin ns. hyötyliikuntaa.

Selviytyjien alussahan Johanna Pakonen oli mukana ja täytyy sanoa, että ihmettelin silloin ensin, että kuka tuo leveä naisihminen on. Ja hän oli todellakin leveä!!!. Tuhdissa kunnossa on, suoraan sanottuna lihava. Kehopositiivisuus alkaa ärsyttää, miksi nämä "kehopositiiviset" voi vaan sanoa, että ruoka maistuu.

Ketjun aloittaja jatkaa vielä, että läheisissäni on joka kokoluokan ihmisiä, kaikki rakkaita. Rumasti ei saa puhua kenestäkään. J. Pakonen rumasti puhui isopäisistä, poikavarataloisista naisista. Kuitenkaan me hoikat naiset emme milloinkaan hauku käänteisillä adjektiiveilla kanssasisaristamme. Miksi hoikkien kehot eivät mediassa saa kehopositiivisuuden suojaa? Hoikka nainen ei ole yhtään sen vähemmän Nainen. Hoikka naisvartalo ei ole poikavartalo. Häpeä, tangokuningatar evp.

Miksi hän sitten kuitenkin muokkaa instakuvsnsa ja julkaisee paljon vanhoja kuvia, jos on sinut itsensä kanssa??

Jos työ on julkisuuspainotteinen eli esim kuten laulajan on, on jatkuvan arvioinnin ja arvostelun kohde. Ulkonäkö paineet on valtavat ja tietysti koko elämäkin on suurennuslasin alla. Yhä edelleen istuu tiukasti laihuuden ihannointi. Jos joku on laihtunut, niin heti on lehdessä juttu kuinka tämä on nyt upean näköinen (lihavana sitten ei voi upea olla ?). Johanna on tangokuningattarien kärkinimiä, niitä harvoja jotka ovat siinä menestyneet. Voisi keskittyä siihen ja että on saavuttanut vankan aseman tuolla vaikealla alalla. Itekkin starttaan mieluusti keikalle ja vuosi sitten Kuusamoon saakka, vaikka sitten korona peruikin tuon keikan.
Olen itse normaalipainoinen ja liikun niin paljon että sillä kulutuksella vuositasolla vastaa 25 kiloa. En ole kuitenkaan koskaan laihtunut. Mutta en usko että lihoisin liioin tuon verran jos en liikkuisi. Joten turha huudella että kaikkien kohdalla tämä toimii samalla lailla. Eihän nyt toki. Olemme yksilöitä tässä kuten lukuisissa muissakin asioissa. Jokaisen täytyy löytää oma tapansa. Eräänä vuonna innostuin hiihtämään. Hiihdin 1000 km kymmenien vuosien tauon jälkeen. En laihtunut yhtään. Joten kyllä naurattaa lukea noita "näillä pikkumuutoksilla...". Jos et ole niiden onnekkaiden joukossa, joiden aineenvaihdunta hoitaa homman balanssiin enivei, on keksittävä keinoja. Vielä jos on kilpirauhasen tai hormonitoiminnan liittyviä ongelmia niin töitä saa kyllä tehdä.

Muutama vuosi sitten olin laivalla jossa J. Pakonen oli laulamassa. Hän lauleli omia kappaleitaan ja sitten yleisöstä eräs mies huusi kantavalla äänellään : " laula kunnon kappaleita ,eikä tollasii ". Pakonen huusi takaisin: " ole sinä hiljaa." Pakosella kun ei ole mitään hittejä,mies kyllästyi kuuntelemaan.