Tolta listalta voisin allekirjoittaa sotkut ja siivoamattomuus sekä ajaessa neuvomisen. Ne ärsyttää eniten.
Lisäyksenä:
- myöhästely ja jatkuva suunnitelmien muuttuminen
- poissaolevuus (esim. jatkuva tietokoneella tai puhelimella olo)

No , kahden täysin erilaisen miehen kanssa yhteensä 35 vuotta naimisissa olleena voin sanoa että kyse on molemminpuolisesta joustavuudesta...
Tällä hetkellä omassa kullassa ei ärsytä mikään. Oltu yhdessä 9 vuotta...
IHANA mies ❤

Pitkä parisuhde meneillään, jo 42. vuosi yhdessä.

Jännä, että ajattelen juuri toisella tavalla, että kun jo näin pitkään olemme yhdessä olleet, pienet asiat nimenomaan eivät ärsytä vaan niiden kanssa on oppinut elämään ja ymmärtämään asioiden mittasuhteet.

Lojuvista vaatteista tai muusta vastaavasta on tullut aikoinaan sanottua ja se tepsii. Itselläkin on vikoja ja tapoja, jotka varmasti ärsyttävät mutta ajan saatossa niitä on puoliso oppinut sietämään.

Totta kai vieläkin joku tapa ärsyttää, muttei niin, että näkisi punaista.

Pitkässä parisuhteessa mikään ei enää toisessa ärsytä, vaan särmät ovat hioutuneet.

- Emäntä ei osaa, ei vaan osaa täyttää tiskikonetta niin että sinne A. mahtuisi yli 30% sen kapasiteetista B. kaikki astiat tulisi puhtaiksi
- Emäntä ei osaa viedä mitään tavaroita roskikseen vaan esim. tyhjät wc-paperirullat jää kerääntymään nurkkiin ja vessan pöydän kulmalle vikkokausiksi ja irtopaperin paloja yms. lojuu ympäri keittiötä. Lisäksi niitä tyhjiä kahvi/vesimukeja puoliksi homeessa lojuu ympäri taloa ja joka tv-tason välihyllyllä, koska on niin mukavaa hörppiä koko ajan jotain ja sitten niin mukavaa jättää näppärästi se muki siihen mihin se nyt sitten jääkään.
- Muksujen jäljiltä on kivempaa antaa vaate/lelukasojen kasaantua viikkokausia sellaiseksi sumpuksi, että puolet asioista on hukassa, kuin että tasaisesti niitä likapyykkejä pyykkäisi ja leluja vähän raivaisi aina takaisin paikoilleen ja pitäisi homman hallussa.

Itse yritin parhaani mukaan pitää järjestystä näissä asioissa yllä, mutta kun jatkuvasti tuli kommenttina että "mene sinä siitä nyt pois, minä kyllä osaan hoitaa nämä" niin sitten jaettiin hommat selkeästi puoliksi ja nyt ne hommat mitä minä teen ovat hallinnassa ja ne mitä rouva tekee ovat täysin rempallaan. Aivan sama, lojukoon paskassa jos se on niin hienoa.

Itseä ärsyttää aina vaan edelleen se ettei mitään suunnitella sama koskee työelämässä. Ihmisten kanssa on vaikea toimia jotka eivät kerro mitään suunnitelmistaan eikä valmistele yhtään mitään sitten viime minuuteilla pitäisi juosta edes takaisin vaikka on ollut tunteja aikaa valmistella. Jos tähän liittää vielä myöhästymiset on pakka sekaisin.

Se, että mies leuhkii aikaansaannoksilla ja kehuu itseään, vaikka minä olisin tehnyt projektista puolet. Leuhkii rahalla, vaikka minä tienaan enemmän. Kylässä mollaa vitsin varjolla minua. Väheksyy minua. Minä hoidan kodin, jälkikasvun, arjen asiat ml. laskujen maksun. Joku kysyy, miksi olet sen kanssa? Jos eroan, lapseni menettävät puolet omaisuudesta perinnössä, koska mies ryyppäisi ja ottaisi ensimmäisen haaskan, mikä eteen tulee ja kaikki omaisuus palaisi siihen, kun pitää näyttää minulle. Minä en enää yhtään miestä ota. Yritän elää lopun elämäni, vain asuen saman katon alla, panostan työhöni ja lapsiin.

Ihan vaan luonne.