Totta on, perheet jäävät ahdingossaan täysin yksin. Ja senhän tietää, että mitä siitä seuraa, tulee syrjäytyneisyyttä. Ja kun lapset syrjäytyy, siitä sitä vasta kustannuksia yhteiskunnalle tulee.

Ja tyhmät uskoo. Katsotaanpa viisi vuotta töllössä näytettyjen perheiden kehitystä.

Mä esittäisin mieluummin tuohon ongelmaan sellaisen kysymyksen, että mistä johtuu, että lapset ja nuoret voivat pahoin NYKYAIKANA? Jos me löydetään niiden ongelmien aiheuttamisen syyt ja myönnetään tekevämme jotain täysin väärin, niin ollaan jo puoliksi voitolla.

Olen tuota joksus pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että lapsen ja nuoren kotiolot ovat se kaikkein suurin pahoinvoinnin aiheuttaja. Nykyajan vanhemmilla on valloillaan sellainen käsitys, että tehdään lapsi ja sen jälkeen yhteiskunta on velvollinen hoitamaan lapsen. Lapsi lykätään vieraan hoitoon ja lapsen ensimmäiset vuodet ovat, kuin kiinalainen liukuhihna. Aamulla aikainen herätys--- kiireellä päivähoitoon.--- kiireellä päivähoidosta pois---kiireellä iltatoimet---nukkumaan----ja taas sama rumba päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ei mikään ihme, että se pieni "ihmiskone" alkaa takkuilemaan.

Miettikää oikeesti, että miten hitossa tuohon karuselliin mahtuu lapsen ja vanhempien yhteinen aika. Vanhempien pitää tuoda turvaa ja valmistella lasta elämän tielle. Missä välissä tuo tapahtuu? Tossa rumbassa ja taloudellisten paineiden alla liitot hajoaa. Äiti ja isä pistää kantapäät vastakkain ja tappelee keskenään lapsen asioista. Lapsi on aina välikätenä ja varmasti tuntuu pahalta, kun molemmat vanhemmat syyttää toisiaan. Lapsi kuitenkin rakastaa pyyteettömästi molempia vanhempiaan.

Tässä vaan muutama juttu näin alkuun, mutta sanomana on, että viettäkää niitten lastenne kanssa aikaa. Tehkää yhdessä ja luokaa pelisääntöjä niin vanhemmille, kuin lapsillekin. Yhdessä vietetty aika tuo pelkkää hyvää sata kertaisesti tulevaisuudessa takaisin.

Perusongelma ja syy on että Suomi vihaa lapsia.

Siitä pahuudesta täytyy päästä eroon. Muutoin ei tule muutosta.

Lapset, rukoilkaa Jeesusta avuksi niin "kukistatte vihollisen ja kostonhimoisen"!

Sillä Jumala kuulee lasten rukoukset.

Voisiko kehno ihmisaines jättää perheen perustamatta ? Vastuun kanto lie hepreaa kovin monelle .

Vieraat ensin sanoi pilapiirtäjä Kari Suomalainenkin aikoinaan! Ei nämä meidän piirikuntatason poliitikot pääse euroopan päättäviin pöytiin, jos eivät rieku takki auki maailmalla ja jaa suomalaisten veronmaksajien rahoja pitkin maailmaa. Rahat ovat todellakin vastakkain, eli Afrikkaan kaadettu raha on pois suomalaisilta! Nykyisen hallituksenkin aikana kehitysapuun on laitettu 5000000000 euroa, ja kyllä silläkin rahalla olisi kotimaassakin saatu yhtä ja toista?

Pia Penttalan ohjeilla lapsista taatusti kasvaa kusipäitä jotka sitten aikanaan ei tule ilman APUA toimeen omien lastensa kanssa.
Näin avuntarvitsijoiden joukko kasvaa koko ajan ja resurssit ei millään riitä kaikkien avuntarvitsijoiden auttamiseen.

Ei pidä paikkaansa, että Suomessa voidaan henkisesti huonosti.
Miten se on edes teoriassa mahdollista ?
Maailman onnellisin kansa.
Mukamas henkistä pahoinvointia, täällä Suomessa ?

Tuntuu että kaikki tietokonepeli-älykänny-some-bile-lasten kaveri-linja alkaa nyt todentua ja tuottaa karvasta hedelmää, ollaan kasvatettu avuttomien nuorten vanhempien sukupolvi, jolle mallioppiminen on todella jäänyt kännykkäasteelle. Kyllähän netistä löytää tuhat neuvoa ja viisastelua joka asiaan, mutta parhaiten oppii ja viisastuu elämällä yhteisössä joka välittää ohjaa ja opastaa, näyttää mallin, kuinka eletään ja kasvetaan. Isovanhemmilla on myös suuri merkitys, jämäkkyyden ja lempeyden mallina nuoremmille. Minun-sinun-ja meidän lapset on myös vaikea yhtälö, kun se meidän lapset/naapurin kakara asenne muuttuukin perhekunnan sisäiseksi jakeluksi. Lapset kasvattavat vanhemmat isäksi ja äidiksi, mutta lapset eivät johda perhettä. Tämä repeävä, rikkonainen maailma kaipaa turvan ja pysyvyyden tunteita, rajoja ja rakkautta, paljon keskustelua ja kuuntelua, jaksamista olla aikuisen mallina lapsille. Ongelmat löytyvät useimmiten niin läheltä ettei niitä osata tai haluta tunnustaa, helpompi syyttää niitä jotka ainakin yrittävät tehdä jotakin, ratkovat ongelmia joiden syitä perheet eivät oivalla tai tahdo tunnustaa. Ei yhteiskunta voi hoitaa kaikkea, se ei ole mikään esiliinanhelma, jolla pyyhitään kyyneleet . Ei oka asiaan tarvita asiantuntijoiden piiriä. Kasvattakaa, kasvakaa itse. Mutta koskaan kaikista ei tule tuosta vaan hyviä vanhempia.