Sitä se julkisuuden hakuisuus teettää.
Esiinnytään vähissä vaatteissa joka juorulehdessä ja päälle 4,jän sivun haastattelut.
Kun ei muuta osata.Some kiehuu,some kuohuu.,some sitä,some tätä.

Enemmän näytti pyryharakalta.

Josko Danny nyt jo vihdoin älyäisi vaihtaa omaa hiusmuotoaan, kun vaihtaa morsioitakin.

Kuka haluaa enää naista jonka sisällä ilmeisesti rollaattoripappa on käynyt?

Jos poliisit jaksais tutkia dannyn alaikäisiin mieltymyksiä jo 70luvun alusta asti 15v tytöt kiinnostanut. Onko Danny the alaikäisiin sekaantuja jotenkin suojeltu hahmo?
Muista iso D. n rikoksista en jaksa avautua. Mut omaisuudesta osa rikosrahaa.
Helmihän aina vaan muistetaan danny papparaisen patjana, hieno titteli helmi 🤘.

Ai näkyy kyllä ihan kaupoissa kaduilla nykynuoret liikkuu niin vapaasti antaa niiden elää. Nuoruus menee niin nopeasti kohta on keski ikäinen turvonnut.

Helmi on kuulema raskaana !!!

Kaikki jouluni ovat olleet enemmän ja vähemmän kamalia. Äitini, epäilen narsistiksi, jaksaa huutaa ja valittaa koko joulun joka ikinen vuosi. Hirveä tappeleminen kaikesta ihan koko ajan. Muutamaa joulua on myös varjostanut lemmikin kuolema, sukulaisen kuolema, muutaman joulun yli olen nukkunur t kovaa vösymystä pois. Ja lapsuudessa toivon yhtä lahjaa useampana vuotena mutten saanut kun vasta monen vuoden jälkeen. Joten joku lapsuuden joulu on ehkä ollu ok, kaikki muut on pakkopullaa joka pitää kärsiä joka vuosi.

Asuin tilapäisesti silloisen mieskaverin luona (etsin asuntoa ja hän tarjosi omakotitalostaan varaston tavaroilleni sekä majoituksen joiksikin kuukausiksi). Juuri joulun alla hyvin rakas läheisen kuoli yllättäen, liian nuorena ja mikä oli tietysti sydäntäsärkevää.
Mieskaveri osoittautui täysin kyvyttömäksi kohtaamaan surua ja reagoi siihen huutamalla, raivoamalla ja vaatimalla minua valmistelemaan joulua hänen kanssaan. Hän vähätteli tilannettani, otti mustasukkaisen asenteen ja raivosi likimain joka päivä huomatessaan minun itkevän tai kulkevan pää painuksissa. LOpetin puhumasta läheiseni menetyksestä, sillä minulla ei ollut edes paikkaa minne paeta miestä. Kuolema sekoitti minut niin totaalisesti ja miksi en kyennyt ajattelemaan mitään järkevää.
Aatto sujui miestä varoessa , vaikka raivoaminen alkoikin taas illalla. Miehellä oli korkea, kimeä ääni raivotessaan, joten se kuului kauas ja koski korviin. Jouluaamuna kuulema näytin niin "nyrpeältä", että hän heitti minut sillä syyllä talosta ulos. Kielsi taksia ajamasta pihalle, joten hiissasin itseäni peilikirkasta jäätä pitkin painava matkalaukku käsissäni taksikuskin myötätuntoisena odotellessa tien puolella.
Sain apua puolitutulta, joka haki minut sovitusta paikasta ja otti kotiinsa.
Mies osoittautui jonkin sorti psykopaatiksi ja narsistiksi. Vaikka ikävästä jouluaatosta on vuosia aikaa muistan sen joka joulu edelleenkin,

Miksi jää koko ajan tarkistettavaksi, eikä sitten kuitenkaan julkaista!??

Lapsuuteni jouluja varjosti isäni juominen. Jos me lapset saimme lahjoja joihin piti vaikka laittaa patterit ennen kuin ne toimi tai oli joku autorata mikä piti koota niin isäni sanoi että odottakaa,hän katsoo leluja meidän kanssa niin pääsemme kohta leikkimään, lähti sitten etsimään pattereita tms mutta menikin vaan juomaan lisää viinaa johonkin piiloon, saunalle tms ja me lapset odotimme ja odotimme, sitten äiti etsi ja laittoi patterin leluun kun isää ei näkyny. Kun isä vihdoin saapui taas paikalle ja huomasi että on lelut toiminnassa ja ilman häntä,alkoi huuto ja kiroilu, haukkui äidin, haukkui meidät lapset, ty*hmiksi, kiittämättömiksi, kam*aliksi, minä olin pikku l*tka jne jne ja se jatkui ja jatkui, kävi välillä juomassa lisää, tuli huutamaan ja haukkumaan ja se jatkui koko illan kunnes mentiin nukkumaan.
Ja sitä oli joka joulu. Sama kaava toistui.