Elokuva on sananmukaisesti järkyttävän hyvä - ei vain Hopkins. Mutta Hopkinssin suoritus on mykistävä ja todella harvoin elokuvakankaalla on nähty mitään vastaavaa.

Tämä on elokuvataidetta parhaimmillaan. Ei väkivaltaa, ei erikoistehosteita, ei hyviksiä ei pahiksia, ei hakemalla haettua melodraamaa, mutta pitää otteessaan, käy tunteisiin ja pysyy mielessä pitkään katsomisen jälkeen.

Parempiakin olen aiheesta nähnyt.

Siinä elokuvassa oli ihanaa ja kaunista musiikkia, jotain Italilais ehkä ooppera aariaa , jota tuo Antonio kuunteli tietääkö kukaan mistä tuo aaria on.

Anthony olisi voinut filmin lopussa esittää, että muisti palautui yllättäen ja heittää muutamat "lampaat määkivät yöllä" sitaatit, se olisi ollut hauskaa ja yllättävää....
Olihan sama nimi päähenkilöllä, kuin esittäjällä.